Mikä ihmeen Treffit Elmossa?

1980-lukua kanssasi perkaavat Mika Kempas ja Risto Pakarinen, jotka aloittivat Rantakylä Hot 100 -listan kasaamisen Joensuussa 1984.

Mika yritti nuorena lukiolaisena olla nokkela, kun englanninopettaja pyysi kertomaan urahaaveista. Nopea vastaus ”katurunoilija tai puistokemisti” perustui perusteelliseen tulkintaan Jim Morrisonin ja Bruce Springsteenin elämäkerroista, eikä se tietenkään avautunut odotetulla tavalla koulukavereille tai lehtorille, mutta sisälsi pienen totuuden siemenen.

1980-luvun sävelet ovat sittemmin löytäneet tiensä blogiin ja muodostaneet rungon elämänlaajuiselle tutkimusmatkalle pop-musiikin kytkentäkaavioon ja pian Mikan Musta Kotka kohoaa myös siivilleen.

Mika kysyy: "Onko olemassa kasarimpaa elokuvaa kuin Treffit Elmossa?" Mika vastaa: "Ei."

Siitä kirjeemme nimi.

Nuori 1980-luvun Risto ei tiennyt elävänsä kultaisella vuosikymmenellä, kunhan pelasi lätkää, kävi koulua ja luki Mad Magazinea. (Sen suomalaiseen versioon saivat piirroksiaan myöhemmin sekä Riston naapuri että hänen luokkakaverinsa, josta tuli Suomen johtava ankisti). Psykologian tunnilla hänen viereensä istahti muuan Mika, joka oli myös Rantakylän poikia.

Muutama vuosi sitten Risto sai koko 80-luvun kokemuksensa ja siellä tehdyn tutkimustyön hyvään käyttöön romaanissa “Jonain päivänä Jennifer” (HarperCollins, 2019), jossa keski-ikäinen mies yrittää matkustaa ajassa taaksepäin ja olla oman elämänsä Marty McFly.

Risto uskoo vahvasti, että 80-luvun instrumentti oli - ei syntetisaattori, vaan - saksofoni. (Todiste 1: Se on myös Rob Lowen roolihahmon instrumentti St. Elmo's Firessa. Todiste 2: Mike Monroe).